Paavo Harakka
Pellon kynnändä
Hebo astuu pitkin sargua,
muzikka pidää käzil adrua.
Kiändyy peldo mussal mullal,
peittyy sängi, mänöö rullal.
Vil´l´at on leikattu, puidu,
ruokkoh otettu joga kuidu.
Nyt pidäh varustuo enzi kezäh,
kylvämäh jyvät tuassen pezäh.
Kyndäjä kattsoo jälgie omua,
ongo prostoida, vai tuloogo tsomua.
Siid tuassen jatkaa matkua,
kun´i ilda matkan katkuah.
Sanastoa suomeksi
ruokkoh = talteen
prostoida = huononnäköistä
tsomua = kaunista
tuassen = jälleen