Karjalan kansa, kieli ja kulttuuri

Karjalaiset ovat jo yli 700 vuotta eläneet kahden valtion alueella. Etenkin läntiset karjalaiset ovat joutuneet kärsimään lukuisista sodista ja pakkomuutoista, viimeksi toisen maailmansodan aikana. Toisaalta karjalaiset ovat olleet kulttuurisiltana muun Suomen, Pohjoismaiden ja Venäjän välillä. Eurooppalaiset oppineet ovat jo satojen vuosien ajan pitäneet karjalaisia omana etnisenä kokonaisuutena ja karjalan kieltä erillisenä kielenä, joka ei ole suomen kielen murre. Nykyään karjalankieliset ovat yksi maamme virallisesti tunnustetuista kansallisista vähemmistöistä. Karjalaa ja sen edeltäjää muinaiskarjalaa on puhuttu nykyisenkin Suomen alueella jo 1200 vuotta. Karjalan kieli on suomen kielen läheisin sukukieli. Sen vaikutusta on runsaasti Itä-Suomen murteissa ja myös suomen kirjakielessä. Elias Lönnrot otti runsaasti karjalankielisiä sanoja mukaan luodessaan kirjakieltä.

Karjalankielisten karjalaisten identiteetin kulmakivet ovat oma kieli, ortodoksinen uskonto ja, karjalainen kulttuuri (laajasti käsitettynä). Karjalaiset elävät nykyään muun väestön keskellä ja ovat luonnollisesti omaksuneet myös suomalaisen ja oman kotipaikkakuntansa identiteetin. Tässä ei ole mitään ristiriitaa, sillä identiteetti voi muodostua useista eri osista. Karjalaiset rikastuttavat valtakulttuuria ylläpitämällä ja kehittämällä omaa kieltään ja kulttuuriaan. Karjalaisen kulttuurin perusta ja sen maailmalla parhaiten tunnettu osa on karjalainen kansanrunous. Se on maailman rikkaimpiin kuuluvaa suullista kirjallisuutta ja ihmiskunnan arvokkainta maailmanperintöä.

Nykyään karjalan kieltä puhuu Suomessa noin 5000 henkeä. Sitä ymmärtää lisäksi yli 20 000 karjalaista. Suurin osa Suomen Karjalan väestöstä puhuu kuitenkin suomen kielen ns. karjalaismurteita. Luovutetun Karjalan evakot (poisluettuna karjalankieliset), eteläkarjalaiset ja suuri osa kymenlaaksolaisista puhuu suomen kaakkoismurteita. Pohjoiskarjalaiset puhuvat itäisiä savolaismurteita. Kaikki nämä kielimuodot ovat muinais-karjalan kielen jatkajia ja ovat tietenkin osa karjalaisen kulttuurin kokonaisuutta.

Venäjällä karjalan puhujia on noin parisataatuhatta henkeä. Heitä on suunnilleen yhtä paljon Karjalan tasavallassa ja Venäjän sisäosien karjalaisalueilla eli lähinnä Tverin oblastissa ja Tihvinän alueella. Sisä-Venäjän karjalaiset ovat enimmäkseen alun perin lähtöisin Suomen Karjalasta. Karjalankielisiin kuuluvat myös Pietarin lähellä asuvat inkeroiset eli izorit, jotka ovat Inkerinmaan alkuperäisasukkaita ja jotka kutsuvat itseään karjalaisiksi. He puhuvat inkeroisten kieltä eli izoria. Heidän kuuluisin runonlaulajansa oli Larin Paraske.

Karjala jaetaan yleensä kolmeen päämurteeseen. Ne ovat varsinaiskarjala, livvi eli aunuksenkarjala ja lyydi. Varsinaiskarjala jakaantuu vienaan ja eteläkarjalaan. Tverinkarjalaa voidaan pitää myös omana murteenaan. Isäntävaltiot eivät ole sallineet karjalan kielen normaalia kehittämistä ennen kuin 1980-luvun lopulla. Livvistä on jo kehitetty melko valmis kirjakieli ja vienankarjalan kohdalla kehitystyö on vireillä. Karjalaiset kirjoittajat julkaisevat lisäksi ahkerasti tekstejä varsinaiskarjalan etelämurteilla ja tverin murteilla.

Elävä ja kehittyvä kieli

Suomen karjalankieliset aloittivat 1990-luvulla oman kielen elvyttämisen yhteistyössä venäjänkarjalaisten kanssa. Karjalasta on tullut venäjänkarjalaisten tekemän voimakkaan kehitystyön ansiosta nykyaikainen käyttö- ja sivistyskieli. Karjalaa käytetään eri aloilla kuten mitä tahansa muuta kieltä. Lehtiä, internetsivuja ja kirjallisuutta ilmestyy koko ajan lisää. Myös musiikissa, teatterissa ja muilla taiteen aloilla karjalaa käytetään yhä enemmän. Karjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan tutustuminen syvällisesti on todella mahdollista vain, jos lähtee löytöretkelle karjalan kieleen. Siksi karjalan kielen harrastus on lisääntynyt voimakkaasti Suomessa. Karjalan puhujat käyttävät myös yhä enemmän omaa kieltään kotonaan, karjalaisyhteisöissä, lehdissä ja internetissä. Monet nuoret ja keski-ikäiset karjalaiset ovat aloittaneet karjalan opiskelun omatoimisesti, opistoissa tai yhdistyksissä. Maahanmuuttajien joukossa on Suomeen tullut lisää karjalankielisiä, jotka haluavat myös ylläpitää äidinkielen taitoaan. Karjala kiinnostaa lisäksi karjalaisen kulttuurin ystäviä ja eri alojen tutkijoita. Monet ei-karjalaisetkin ovat aloittaneet kielen opiskelun, kun se nykyään on mahdollista yhä useammilla paikkakunnilla.

Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin

Karjalan kielellä on korvaamattoman suuri merkitys kaikkien karjalaisten kulttuurin ja identiteetin kannalta. Tilannetta voi verrata Irlantiin, jossa alkuperäistä iirin kieltä puhuu vain vähemmistö, mutta jossa oma kieli on irlantilaisen sivistyksen perusta. Kansallisia vähemmistökieliä ja -kulttuureja pidetään nykyään kaikissa demokraattisissa maissa kansallisena rikkautena ja voimavarana. YK:n sopimusten perusteella jokaisella vähemmistöllä on yleismaailmallinen oikeus säilyttää kielensä ja kulttuuriperintönsä ja kehittää niitä. Euroopan Neuvoston vähemmistöjen suojelua koskevien sopimusten lähtökohtana on se, että kun kansalaisten kielioikeuksia ja omaa kulttuuria kunnioitetaan, lisätään yhteiskunnan hyvinvointia ja vältetään konflikteja.

Karjalan kielestä tuli virallisesti kansallinen vähemmistökieli Suomessa vuonna 2009

Tasavallan presidentti antoi 27.11.09 asetusmuutoksen, jossa karjalan kieli määriteltiin ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi Suomessa. Asetuksella on huomattava merkitys karjalan kielen suojelun, elvyttämisen ja kehittämisen kannalta. Yhteiskunnan taloudellista tukea on nyt mahdollista saada mm. karjalankielisiin kielipeziin, esiopetuksen ja kouluopetuksen järjestämiseen, aikuisopetuksen tehostamiseen, julkaisutuotantoon, karjalankielisen median toimintaan, kielen ja kulttuuriin tutkimukseen ja naapurimaiden karjalaisten yhteistyöhön. Tähän mennessä viranomaiset ovat pääsääntöisesti torjuneet Karjalan Kielen Seuran esitykset vedoten kielen statuksen puuttumiseen. Tänään tehdyllä päätöksellä on myös suuri periaatteellinen merkitys. Ensimmäisen kerran historiassa karjalaiset ja karjalankieliset tunnustetaan virallisesti omaksi kansalliseksi ryhmäksi Suomessa. Viime aikoihin asti heitä on yleisesti pidetty häviämään tuomittuna joukkona suomalaisia, jotka puhuvat suomen kielen karjalaisia murteita tai joilla on "juuret" Karjalassa. Muualla Euroopassa karjalaisia on taas pidetty omana etnisenä kokonaisuutenaan yli tuhat vuotta. Valtiovallan tunnustus vahvistaa karjalaista identiteettiä tuntuvasti. Kansanryhmään kuuluvat ovat nyt virallisestikin oma tasavertainen kokonaisuutensa muiden maamme kansallisten vähemmistöjen joukossa.